Blogi

Vaikuttavuussäätiön tilaama selvitys tutkimus–yritys-yhteistyöstä keräsi laajaa huomiota niin uutismediassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Twitter-palvelussa keskustelua herätti runsaasti yritysrahoituksen osuuden tippuminen korkeakoulujen tutkimus, kehitys ja innovaatiorahoituksesta 2010-luvulla – huolimatta siitä että tutkimushankkeita rahoittavat useat eri tahot Suomessa.

Helmikuun alussa julkaistun selvityksen on tehnyt VTT ja Tampereen yliopisto yhdessä. Selvitystä on ladattu jo 631 kertaa säätiön verkkosivuilta.

Selvityksen esiinnostama hiipunut yhteistyö noteerattiin myös laajalti uutismediassa ja useissa blogikirjoituksissa. Esimerkiksi EK:n johtaja Riikka Heikinheimo kirjoitti, että jos “vuorovaikutukselle ja luottamuksen rakentamiselle ei ole aikaa, ei ehditä myöskään sovittamaan liiketoiminnan kehittymisen todellisia tarpeita yhteen tutkimuksen agendan kanssa.  Tämä turhauttaa molemmat osapuolet ja tiet erkanevat.”

Viikon puheenaiheesta kirjoitti myös Unifin tutkimusvararehtoreiden puheenjohtaja Jari Hämäläinen. Hämäläinen muistutti kirjoituksessaan, että eri tieteenaloilla on omanlaisensa rooli yhteistyössä ja että akateemisen maailman urapolut eivät aina suosi liikkuvuutta akateemisen maailman ja elinkeinoelämän välillä. “Kaiken kaikkiaan toivon, että yliopistot tekevät yhteistyötä yritysten kanssa ja tavoittelevat vaikuttavuutta”, Hämäläinen kirjoittaa.

Tampereen yliopiston innovaatiopalveluiden ja kumppanuuksien johtaja Pauli Kuosmanen korosti niin ikään, että yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää liiketaloudellisen arvon luomisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämisen kannalta. Siksi asiasta kannattaa olla myös huolissaan. Kuosmanen nostaa yhdeksi yhteistyön hiipumisen mahdolliseksi syyksi yhteistyön tukimekanismien riittämättömyyden tai vanhanaikaisuuden: “[l]aadukkainkaan tutkimus ei automaattisesti siirry yrityksissä hyödynnettäväksi, vaan se pitää siirtää erilaisin mekanismein … Yhteistyölle otollisia rakenteita ja tukimekanismeja pitää päivittää niin, että ne vastaavat jatkuvasti muuttuviin yritysten tarpeisiin ja yhteistyön vaatimuksiin.”

Lataa selvitys täältä.

Vaikuttavuussäätiö on livenä Zoom-alustalla tiistaisin 23.3.-6.4.2021, klo 13-13:30. Q&A-sessiossa vastaamme hakijoiden TIA 2021 -hakuun liittyviin kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksiä etukäteen lomakkeen kautta täältä. Mukana tapaamisessa on Vaikuttavuussäätiön toimitusjohtaja Petro Poutanen.

Tule mukaan! Linkki Zoom-tapaamisiin. Tiistaisin 23.3.-6.4.2021, klo 13:00-13:30.

VTT:n ja Tampereen yliopiston tekemä selvitys varoittaa Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yhteistyön huolestuttavasta kehityssuunnasta.

Vaikuttavuussäätiön tilaama selvitys nostaa esille huolen siitä, että yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on heikentynyt.

”Suomi on ollut huipputasolla eurooppalaisten verrokkimaiden kanssa, mutta viimeaikaiset indikaattorit osoittavat, että yhteistyö on vähentynyt ja olemme poteroituneet”, sanoo VTT:llä ja Tampereen yliopistossa työskentelevä Arho Suominen, joka on yksi selvityksen kirjoittajista.

Suomisen mukaan Suomessa on useita toimijoita, jotka rahoittavat elinkeinoelämän ja tutkimuksen välisiä yhteistyöprojekteja. Viime vuosina elinkeinoelämän ja tutkimuksen välistä yhteistyötä on karsittu merkittävästi.

”Nykyisessä rahoitusympäristössä osapuolet eivät näe toisiaan houkuttelevina yhteistyökumppaneina. Tutkimusrahoitus ei myöskään motivoi tutkijoita riittävästi yhteistyöhön, koska meritoituminen ja mielekkäät tutkimusongelmat puuttuvat”, Suominen sanoo.

Laajaan tutkimuskirjallisuuteen ja yhteistyötä kuvaaviin tunnuslukuihin pohjautuva selvitys esittää uusia keinoja yhteistyön syventämiseksi tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän välillä. 

Tutkimuksen ja yritysmaailman välinen yhteistyö on luonut merkittävää kasvua ja uudistanut Suomea. Tiivis yhteistyö on ollut pitkään järjestelmän vahvuuksia verrattuna muihin Euroopan maihin. Tästä huolimatta tutkimuksen ja yritysmaailman yhteistyö on heikkenemässä.

Viime vuosikymmenellä yritysten rahoittaman tutkimuksen määrä ja suhteellinen painoarvo ovat vähentyneet tuntuvasti yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tämä kehityskulku poikkeaa muista EU- ja OECD-maista, kun verrataan Suomen korkeakoulusektoria EU:n keskiarvoon yritysten rahoittamassa korkeakoulusektorin tutkimuksessa vuosina 2000–2018 (kuva 1).

Kuva 1: Korkeakoulujen rahoitus elinkeinoelämän toimijoilta, Suomi verrattuna EU28- ja OECD-maihin. Lähde OECD, Main Science and Technology Indicators.

Vaikuttavuussäätiön hallituksen puheenjohtajan Lauri Oksasen mukaan elinkeinoelämällä on kyllä halua tehdä tutkimusyhteistyötä ja siten tuottaa ainutlaatuista osaamista ja siitä syntyvää liiketoimintaa.

”Tutkimuksen ja innovaation kohtaamisesta on hyötyä molemmille osapuolille. Hiipunut yhteistyö on saatava toimimaan paremmin”, Oksanen sanoo.

Tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän yhteistyön lisääminen on tärkeää, jotta Suomi ei menetä keskeistä menestystekijäänsä – tiivistä yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen kulttuuria – ja jää jälkeen kansainvälisessä kehityksessä.

”Suomen tutkimusjärjestelmä on maailman huippua, ja Suomella on kovatasoinen vientiteollisuus. Yhteistyön esteet ovat pitkälti rakenteellisia ja kulttuurisia, joita ei yksistään raha ratkaise. Tarvitsemme avointa keskustelua yhteistyön pullonkauloista sekä halua hakea ratkaisuja”, Arho Suominen sanoo.

Selvitys nostaa esille erilaisia huomioita yhteistyötä edistävän rahoituksen kehittämiseksi. Yksi huomioista on se, että yksittäisten hankkeiden rahoittamisen sijaan rahoituksen tulisi synnyttää ensisijaisesti yhteistyötä, edistää vuorovaikutusta ja turvata yhteistyön jatkuvuus.

Vaikuttavuussäätiön hallitus päätti kokouksessaan 15.12.2020 valita Helsingin yliopiston tiimin tutkimaan ja arvioimaan säätiön rahoitusmallin tuloksellisuutta. Tutkimus kohdistuu säätiön keväällä 2020 rahoittamiin kaksivuotisiin Tandem Industry Academia -yhteishankkeisiin, joissa on kussakin mukana yrityskumppani.

Marraskuussa päättyneessä haussa valitun Tailored Metrics for Measuring Industry–Academia Funding Programme (TAILOMETRICS) -projektin päämääränä on arvioida Tandem Industry Academia -rahoitusmallia ja räätälöidä siihen sopiva arvioinnin kehys. Perinteisten tieteen arviointimittareiden ohella projektissa tutkitaan vaihtoehtoisia vaikuttavuuden mittareita, kuten uusia tutkimusteemoja, innovaatioita ja sosiaalisia verkostoja.

”Vaikuttavuuden mittaamisen mittarit ovat alikehitettyjä. Esimerkiksi sosiaaliset kontaktit – niin epäviralliset kuin virallisetkin – ovat keskeisiä pitkän aikavälin vaikuttavuuden kannalta, mutta niitä harvoin mitataan systemaattisesti”, sanoo projektin vastuullinen tutkija, dosentti Nina Kahma Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

”Tutkimus ja teollisuus ovat olleet aika kaukana toisistaan, ja tutkijat mittaavat tuloksellisuutta esimerkiksi vertaisarvioitujen julkaisujen määrällä. Jos tutkimuksen vaikuttavuuden mittaaminen typistyy näihin mittareihin, se ei tuo esille sitä, missä kaikkialla ja miten tutkimustietoa voitaisiin hyödyntää”, Kahma sanoo.

Projektin tavoitteena on paitsi arvioida tutkimushankkeiden vaikuttavuutta, myös kuvata ja osoittaa, millaisia muotoja tutkimuksen vaikuttavuus voi saada.

”On tärkeää lisätä vuorovaikutusta tutkimusmaailman ja yritysten välillä. Erilaiset vaihdot akateemisen maailman ja soveltavan tekemisen välillä auttavat tutkittua tietoa ja tutkijoita liikkumaan esimerkiksi yrityksiin ja johtavat pidemmän päälle kiinnostavampaan tutkimukseen ja parempiin innovaatioihin. Se mitä tutkimus on ja mitä se voisi tuottaa yliopiston ulkopuolella, ansaitsee aktiivista pohdintaa”, Kahma sanoo.

Vaikuttavuus linssin alla

Vaikuttavuussäätiön tavoitteena on lähteä ennakkoluulottomasti arvioimaan oman rahoitusmallinsa toimivuutta. Samalla säätiö haluaa edistää tutkimuksen vaikuttavuutta koskevaa tietämystä ja tehdä erilaisia yhteistyön malleja näkyväksi. Haun tavoitteena oli löytää paitsi akateemisesti korkeatasoinen ryhmä vaikuttavuustutkijoita, myös aidosti innovatiivinen tapa tehdä tutkimusta intensiivisellä otteella.

”Säätiömme tehtävä on edistää tutkimuksen vaikuttavuutta. Suutarin lapsilla ei saa olla huonot kengät, eli haluamme altistaa säätiön oman työn vaikuttavuuden kriittiselle tarkastelulle”, sanoo säätiön hallituksen jäsen ja haun yhtenä ideoijista toiminut Juha Teperi.

”Olemme hyvin innostuneita käynnistyvästä yhteistyöstä ja odotamme jännityksellä työn tuloksia. Samalla kun tulemme hyödyntämään niitä oman rahoitustoimintamme kehittämisessä, jaamme mielellämme keskeistä antia muidenkin rahoittajien ja tutkimusorganisaatioiden hyödynnettäväksi”, Teperi sanoo.

Vaikuttavuussäätiön tavoitteena on vahvistaa huippututkimuksen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä ja tätä kautta lisätä huippututkimuksen vaikuttavuutta. Keväällä 2020 säätiö rahoitti ensimmäisessä rahoitushaussaan 11 akateemisten organisaatioiden ja yritysten yhteistutkimushanketta, joissa post doc -tutkijat työskentelevät rahoituksen toisen vuoden akateemisessa organisaatiossa ja toisen vuoden yrityksessä.

Vaikuttavuussäätiön hallitus on päättänyt käynnistää uuden vaikuttavuuden tutkimiseen tähtäävän hankehaun. Lisäksi hallitus päätti järjestää keväällä 2021 uudelleen tänä vuonna ensi kertaa toteutetun Tandem Industry Academia -haun.

Vaikuttavuussäätiön hallituksen puheenjohtaja Lauri Oksanen avasi säätiön historian ensimmäisten apurahansaajien virtuaalisen juhlan 16.9.2020. Puheessaan Oksanen valotti tuoreen säätiön missiota ja kertoi suunnitelmia tulevista rahoitushauista.

Oksesen mukaan säätiön tehtävänä on lisätä huippututkimuksen vaikuttavuutta Suomessa, erityisesti elinkeinoelämän suhteen. Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään paljon huipputason tutkimusta, jonka vaikuttavuuden lisääminen on säätiön tähtäimessä.

“Emme ole tuomassa vain pientä lisää jo mittavaan tutkimuksen perusrahoitukseen vaan tahdomme lisätä tuon tutkimuksen vaikuttavuutta”, Oksanen sanoi.

Tandem Industry Academia -haku saa jatkoa keväällä 2021

Vaikuttavuussäätiön ensimmäisessä rahoitushaussa Tandem Industry Academia rahoitetaan 11 tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistä tutkimushanketta. Haku järjestettiin keväällä 2020.

“Meidän rahoituksessamme ei ole kyse yksisuuntaisesta tuesta. Emme halua tukea vain sitä, miten yritykset voisivat hyötyä huippututkimuksesta, vaan myös sitä, miten yritykset voivat vauhdittaa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävää perustutkimusta. Kyse on molemminpuolisesta hyödystä”, Oksanen sanoi.

Positiivisen vastaanoton siivittämänä säätiön hallitus teki päätöksen toistaa rahoitushaku vuoden 2021 keväällä. Hakuun liittyen päivitetään lisätietoja säätiön verkkosivuille sekä kerrotaan uutiskirjeessä ja sosiaalisen median kanavissa myöhemmin.

Uusi hankehaku auki syksyllä vaikuttavuuden tutkimiseksi

Vaikuttavuussäätiö aikoo lisäksi edistää tietoisuutta vaikuttavuuden tukemisen keinoista ja rahoitusmalleista. Säätiö aikoo käynnistää syksyllä 2020 hankehaun vaikuttavuuden tutkimiseksi säätiön itse rahoittamissa projekteissa. Tässä haussa etsitään vaikuttavuuden tieteelliseen tutkimiseen erikoistunutta tiimiä, jonka tarkoitus on selvittää säätiön rahoituksen vaikuttavuutta pidemmässä projektissa. Hankehausta julkaistaan lisätietoja säätiön verkkosivuilla, ja haku sijoittuu loka-marraskuulle 2020.

Lisäksi säätiö rahoittaa selvityksen, johon kootaan nykyhetken paras tietämys vaikuttavuutta tukevista rahoitusmalleista. Selvityksen tulokset julkaistaan avoimesti käyttöön alkuvuodesta 2021.

Katso Lauri Oksasen puhe apurahansaajien juhlassa.

Innovaatioyhtiö Metsä Springin toimitusjohtaja Niklas von Weymarn ja Helsingin yliopiston orgaanisen kemian professori Ilkka Kilpeläinen ovat olleet työparina jo yli 10 vuoden ajan. Heitä yhdistää intohimo kehittää uusi, ekologisesti kestävä ja taloudellisesti tehokas tapa valmistaa puusta tekstiilikuitua.

Vaikka tunnetuimman puupohjaisen tekstiilikuidun, viskoosin valmistusprosessi on jo yli sata vuotta vanha, muun muassa puuvillakuitujen tuotannon kuormittavuus ja rajallisuus ovat erityisesti viime vuosina avanneet uusia mahdollisuuksia puupohjaisille tekstiilikuidulle kasvavilla markkinoilla. Von Weymarnin ja professori Kilpeläisen haasteena on ollut tehdä prosessista mahdollisimman ekologinen, mutta myös kaupallisesti mahdollinen, eli toisin sanoen riittävän kustannustehokas. Suomalainen metsäteollisuus puolestaan saisi puutekstiilikuidusta uuden vientituotteen, mikä vastaavasti nostaisi Suomessa saavutettua jalostusarvoa.

”Akateemiselta kannalta haasteena oli tietysti kehittää sellainen liuotin, joka olisi tehokas ja turvallinen, mutta myös riittävän halpa ja kierrätettävissä.”, Kilpeläinen sanoo.

Tie innovaatioksi on kuitenkin valtavan pitkän ja lopputulema monivaiheisen yhteistyön tulosta.

”Kaikki lähti meidän kohdalla siitä, että onnistuimme liuottamaan vuonna 2006 sahanpurua orgaaniseen suolaan. Esitelmöidessäni aiheesta Metsä Fibren silloinen tutkimusjohtaja tuli kertomaan, että menetelmä on todella kiinnostava ja että voitaisiinko se tuoda jo vuoden päästä markkinoille. Vastasin, että jos näin olisi, en olisi tässä esitelmää pitämässä. Yhteistyö kuitenkin alkoi, ja ensimmäiset seitsemän vuotta meni asiaa ihmetellessä, kunnes vuonna 2014 tuli ensimmäinen läpimurto ja pääsimme eteenpäin”, Kilpeläinen kertoo.

Vuonna 2012 Metsä Group oli käynnistänyt jo oman kehitysohjelmansa, jolloin myös von Weymarn siirtyi VTT:lta Metsä Groupille.

”Monenlaisen etsiskelyn jälkeen oma suuntamme löytyi, ja ryhdyimme hakemaan tekstiilimarkkinoilta kumppania, johon löysimme japanilaisen Itochun vuonna 2014. Vuonna 2018 päätimme yhdessä Itochun kanssa sijoittaa koetehtaaseen, jonka toteuttamiseksi perustettiin uusi yhteisyritys. Nyt Äänekoskelle rakennettu koetehdas on käynnistysvaiheessa”, von Weymarn kertoo.

Tällä hetkellä tekstiilikuituprojekti kuuluu Metsä Groupissa Metsä Spring -nimiselle innovaatioyhtiölle, joka perustettiin vuonna 2018 ja jota von Weymarn siirtyi tuolloin johtamaan. Yhteisyrityksen puitteissa tehtävän projektin tavoitteena on osoittaa paperisellusta tekstiilikuitua ympäristöystävällisesti valmistavan teknologian toimivuus. 

Tutkimuksen arvon jäljillä

Ennen kuin voidaan edes ryhtyä pohtimaan investointia ensimmäiseen kaupalliseen tuotantolaitokseen, pitää tuotantoprosessi ensin hioa kuntoon, kehittää rinnalla monenlaista uutta osaamista ja tutkia, miten markkinat ottavat uuden tuotteen vastaan. Parhaassa tapauksessa tutkimuksen kaupallistaminen tuo akateemisen tutkimuksen arvon vaikuttavalla tavalla esille.

”Uusien tuotantoprosessien kohdalla on tyypillistä että niiden ylösskaalaus labrasta kaupalliseen mittakaavaan tapahtuu asteittain. Näin hallitaan uuteen prosessiin liittyviä riskejä. Nyt menossa oleva koetehdasvaihe on näillä näkymin viimeinen vaihe ennen varsinaista kaupallistamista,” von Weymarn sanoo.

”Yliopistoissa suurin haaste on ymmärtää tutkimuksen todellinen arvo, eli mihin kaikkialle sitä voidaan soveltaa. Olisimmehan mekin voineet vain julkaista oman keksintömme tiedelehdessä, mutta jo tämän ilmiön viestiminen sellaisille tahoille, jotka puolestaan saattavat ymmärtää, mitä löydöksillä voidaan tehdä, on tärkeää. Kyse ei ole vain kaupallisesta ajattelusta, vaan siitä, että löytyy oikeita ihmisiä, jotka ymmärtävät keksinnön arvon ja pystyvät avaamaan portteja eteenpäin esimerkiksi teollisuusyhteistyöhön.”, Kilpeläinen sanoo.

Innovaatioprosessi vaatii aitoa vuorovaikutusta

Yhteistyötä tukevat ja luovat rakenteet ovat keskeisiä keinoja tukea innovatiivisuutta. Tarvitaan rajat ylittävää ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Innovaatioprosessi ei ole puhtaan lineaarinen, vaan perustutkimus ja teollinen tutkimus ovat yhtäaikaisesti aktiivisia prosesseja, joiden välillä yhteistyön pitää tapahtua.

”Suomen kannalta on keskeistä että meillä on keihäänkärkiosaamista valituilla alueilla. Näin muut tahot kiinnostuvat meistä maana, sekä meidän tutkimusryhmistä että alan yrityksistä. Keihäänkärkien synnyttäminen vaatii pitkäjänteisyyttä akateemisen tutkimuksen puolella, joka vastaavasti varmistetaan riittävällä rahoituksella. Näen myös tärkeänä, että yritykset ovat sopivasti mukana esimerkiksi ohjaamassa tämän tyyppistä tutkimusta”, von Weymarn toteaa.

”Yliopistojen näkökulmasta pitää ymmärtää, että yhteistyö ei ole palvelu, vaan aitoa vuorovaikutusta tutkijoiden ja eri tiedon hyödyntäjien välillä. Tutkijat tarvitsevat enemmän näkemystä siitä, mitä kaikkea arvoa tutkimustuloksiin voi sisältyä. Teollisuudelta puolestaan tarvitaan pitkän aikavälin sitoutumista, koska perustutkimuksesta ponnistavassa innovoinnissa menee aikaa, eikä kyse ole välttämättä aina edes rahasta, vaan sitoutumisesta yhteiseen kehittämiseen ja tavoitteeseen.”, Kilpeläinen sanoo.