Aino Alasentie jakaa työaikansa Vaikuttavuussäätiön ja STEK ry:n välillä. Jaettu asiantuntijarooli tuo kahteen pieneen organisaatioon talousosaamista sekä tarjoaa mahdollisuuden jakaa toimivia käytäntöjä ja vahvistaa pitkän aikavälin suunnittelua.
Alasentie on tehnyt yli kymmenen vuoden uran yhdistys- ja järjestöpuolella ympäristökasvatuksen parissa. Koulutukseltaan hän on perinnöllisyystieteilijä, opettaja ja ympäristökasvattaja. Järjestötyössä talousasiat tulivat vastaan osana arkea, ja vähitellen hän alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, miten organisaatioiden taloutta suunnitellaan ja johdetaan.
”Tykkäsin paljon enemmän Exceleistä kuin Wordeista tai PowerPointeista”, hän naurahtaa.
Lopulta kiinnostus johti kokonaan uudelle uralle. Alasentie kouluttautui taloushallintoon ja työskenteli noin seitsemän vuotta tilitoimistossa. Viime vuosina hän erikoistui erityisesti yhdistysten ja säätiöiden taloushallintoon.
Nyt nämä kaksi työuraa kohtaavat. Elokuussa Alasentie aloitti Vaikuttavuusäätiöllä talouden, hallinnon ja varainhankinnan asiantuntijana. Hän jakaa työaikansa puoliksi Vaikuttavuussäätiön ja Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskus STEK ry:n välillä.
Kaksi organisaatiota, paljon samoja kysymyksiä
Alasentien tehtävät ovat organisaatioissa osin samanlaisia. Työhön kuuluu talouden suunnittelua ja seurantaa sekä apurahoihin ja maksatuksiin liittyviä tehtäviä. STEKissä hän vastaa myös kirjanpidosta, Vaikuttavuussäätiössä tehtäviin kuuluu puolestaan enemmän hallintoa.
Jaetun roolin kiinnostavin puoli ei Alasentien mielestä kuitenkaan ole työajan jakaminen vaan se, mitä kahden organisaation välissä työskentelystä voi syntyä.
Alasentie on jo huomannut, että samat talouteen ja hallintoon liittyvät kysymykset toistuvat eri paikoissa. Kun toisessa organisaatiossa nousee esiin hyvä ratkaisu tai uusi näkökulma, sen voi ottaa puheeksi myös toisessa.
”Jos toisessa organisaatiossa ruvetaan puhumaan jostain olennaisesta asiasta, pystyn viemään sen heti toiseen: oletteko te miettineet tätä täällä?”
Joskus hyöty on hyvin konkreettinen.
”Jos pystytän vaikka Excelin, jolla seurataan kassavirtaa, pystyn käytännössä monistamaan sen saman tien toiseen organisaatioon.”
Alasentielle juuri tässä piilee jaetun asiantuntijaroolin kiinnostavin mahdollisuus. Kaikkea ei tarvitse keksiä kahdesti, eikä kummankaan organisaation tarvitse toimia omassa kuplassaan.
Pieni organisaatio voi hyötyä jaetusta talousosaamisesta
Alasentie näkee mallissa potentiaalia laajemminkin. Pienissä yhdistyksissä ja säätiöissä ei välttämättä ole tarvetta tai mahdollisuutta palkata kokopäiväistä talouspäällikköä. Silti moni organisaatio hyötyisi siitä, että joku katsoisi taloutta säännöllisesti pidemmällä aikavälillä.
Tämä on aihe, jota Alasentie pohti jo aiemmissa töissään. Toiminnanjohtajat ovat usein oman substanssinsa asiantuntijoita, mutta pitkän aikavälin talouden suunnittelu ei välttämättä kuulu heidän ydinosaamiseensa.
”Pienissä yhdistyksissä ei välttämättä ole ketään, joka ehtii, osaa tai on kiinnostunut tekemään niitä. Silti niillä voisi olla iso vaikutus siihen, millaisia tulevaisuutta koskevia päätöksiä pystytään tekemään.”
Juuri pidemmän aikavälin suunnittelu kiinnostaa Alasentietä tällä hetkellä eniten myös omassa työssä. Kassavirtaennusteiden ja erilaisten skenaarioiden avulla voi rakentaa näkymää siihen, miltä talous näyttää muutaman vuoden kuluttua ja mitä erilaiset päätökset tarkoittavat käytännössä.
”Se on nimenomaan päätöksenteon tueksi tuotettavaa dataa.”
Talous- ja hallinto-osaamista voisi jakaa nykyistä enemmän
Kahden organisaation välillä liikkuminen on saanut Alasentien pohtimaan myös laajemmin sitä, miten paljon säätiöiden ja yhdistysten hallinnossa olisi opittavaa toisilta.
Sisällöllisessä työssä kokemuksia vaihdetaan jo monissa verkostoissa. Talouden ja hallinnon puolella vastaavaa vuoropuhelua voisi hänen mielestään olla enemmän.
”On ihan varmaa, että jokaisella olisi opittavaa toisiltaan. Miten te olette ratkaisseet tämän ongelman? Reunaehdot ovat taloudessa kuitenkin monilla aika samanlaiset.”
Alasentien rooli hakee vielä muotoaan. Hän ei myöskään ajattele, että pelkkä työajan jakaminen tasan riittäisi mittariksi. Tärkeämpää on kysyä, saavatko molemmat organisaatiot työstä tarvitsemansa hyödyn ja syntyykö yhteistyöstä jotain sellaista, mitä muuten ei syntyisi.
Tulevilta kuukausilta Alasentie odottaakin ennen kaikkea sitä, että liikkuvat palaset asettuvat paikoilleen.
”Haluaisin tietää, että teen oikeita asioita oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeille organisaatioille.”
